Lajipari – hemppo ja vuorihemppo
Hemppo (Linaria cannabina) ja vuorihemppo (Linaria flavirostris) ovat pieniä ruskeansävyisiä peippolintuja, jotka voivat etenkin syksyllä ja talvella näyttää yllättävän samanlaisilta. Hyvässä valossa erot ovat kuitenkin melko selviä. Nokan väri, rinnan kuviointi, selän yleisväritys, koiraan juhlapuku ja elinympäristö ovat hyödyllisimpiä tuntomerkkejä.
1. Nokka
Hemppo:
Nokka on harmaa tai harmaanruskea. Se on lyhyt, tukeva ja peippomaisen kartiomainen.
Vuorihemppo:
Nokka on pieni ja siro. Erityisesti talvipuvussa kellertävä tai kellanruskea nokka on erittäin hyvä tuntomerkki, usein tummahkolla kärjellä.
2. Rinta ja kyljet
Hemppo:
Rinta ja kyljet ovat melko voimakkaasti ruskeajuovaiset. Koiraalla keväällä ja kesällä rinta muuttuu tunnusomaisesti punertavaksi tai karmiininpunaiseksi.
Vuorihemppo:
Rinta on vaaleampi ja hienommin tummaviiruinen. Punainen rintaväri puuttuu myös koiraalta.
3. Selkä ja yleisväritys
Hemppo:
Selkä on lämpimän ruskea ja tummajuovainen. Linnun yleisilme on usein melko lämpimän ruskeansävyinen.
Vuorihemppo:
Yleisväritys on kylmemmän harmaanruskea. Selkä on voimakkaasti tummajuovainen, ja lintu voi näyttää hemppoa kirjavammalta.
4. Koiraan juhlapuku
Hemppo:
Keväinen ja kesäinen koiras on yleensä helppo tunnistaa: otsa ja rinta ovat punaiset, pää harmahtava ja selkä ruskea.
Vuorihemppo:
Koiraalle ei kehity hempolle tyypillistä punaista otsaa ja rintaa. Pää ja rinta pysyvät ruskean- ja harmaansävyisinä.
5. Elinympäristö ja esiintyminen
Hemppo:
Pesii Suomessa etenkin avoimissa ja puoliavoimissa ympäristöissä, kuten pelloilla, joutomailla, pensaikoissa ja kulttuuriympäristöissä. Muuttoaikoina sitä voi tavata parvissa.
Vuorihemppo:
Suomessa ennen kaikkea pohjoisen lintu. Se pesii tunturialueilla ja muissa avoimissa pohjoisissa ympäristöissä. Muuttoaikoina sitä tavataan myös etelämpänä, usein avoimilla rannoilla, pelloilla ja rikkaruohostoissa.
6. Ääni
Hemppo:
Lento- ja yhteysäänet ovat nopeita, hieman nenäsointisia tai napakoita kutsuääniä. Laulu on vaihtelevaa ja visertelevää.
Vuorihemppo:
Kutsuääni on erilainen ja usein hieman kovempi, nasaali tai suriseva. Parvesta kuuluva ääni voi olla hyvä vihje vuorihemposta silloin, kun linnun yksityiskohtia ei näe kunnolla.
Lisävihje: katso ensin nokkaa
Syksyllä ja talvella koiraan punainen väri ei enää ratkaise määritystä yhtä helposti. Silloin kannattaa katsoa ensimmäiseksi nokkaa: vuorihempon kellertävä nokka erottuu hempun harmaasta nokasta. Sen jälkeen tarkista yleisväritys ja rinnan kuviointi. Keväällä koirashempon punainen otsa ja rinta tekevät määrityksestä yleensä helpon.
