Hömötiainen ja viitatiainen – näin erotat lajit
Hömötiainen (Poecile montanus) ja viitatiainen (Poecile palustris) ovat hyvin samannäköisiä tiaisia. Molemmilla on musta päälaki ja kurkkulappu, vaaleat posket sekä harmaanruskea selkä. Ulkonäön erot ovat hienovaraisia, joten erityisesti ääni on tärkeä tuntomerkki. Suomessa myös lajien esiintymisessä on suuri ero: hömötiainen on pääosin pohjoiseen painottuva pesimälaji, kun taas viitatiainen on erittäin harvinainen vierailija.
1. Ääni – paras tuntomerkki
Hömötiainen: Tyypillinen kutsu on nasaali ja venyvä ”tsää tsää”. Tavallinen kutsusarja voidaan kuvata esimerkiksi ”tsi-tsi tsää tsää tsää”.
Viitatiainen: Kutsu on terävämpi ja räväkämpi, usein ”pit-choo” tai ”pitchuu” -tyyppinen.
Muistisääntö: Jos saat linnun äänen talteen, se on yleensä huomattavasti parempi tuntomerkki kuin yksittäinen höyhenpuvun yksityiskohta.
2. Päälaki
Hömötiainen: Päälaki on yleensä laaja ja mattamusta. Musta alue jatkuu melko pitkälle niskaan.
Viitatiainen: Päälaki vaikuttaa yleensä kiiltävämmän mustalta ja hieman pienemmältä.
Muistisääntö: Hömö = himmeämpi, viita = kiiltävämpi. Päälakin kiilto riippuu kuitenkin valaistuksesta, joten sitä ei pidä käyttää yksin määritykseen.
3. Kurkkulappu
Hömötiainen: Musta kurkkulappu on tavallisesti suurempi ja hieman epäsäännöllisemmin rajautunut.
Viitatiainen: Kurkkulappu on yleensä pienempi ja siistimmin rajautunut.
Muistisääntö: Hömötiaisella mustaa näkyy kurkussa yleensä enemmän.
4. Posken väritys
Hömötiainen: Vaalea poskialue on yleensä laaja ja melko tasaisen vaalea ja jatkuu kohti niskaa.
Viitatiainen: Posken takaosa on usein harmahtavampi tai ruskehtavampi, jolloin valkea poskialue vaikuttaa rajatummalta.
Muistisääntö: Hömötiaisen poski näyttää usein laajemmalta ja puhtaamman vaalealta.
5. Siipipaneeli
Hömötiainen: Kyynärsulkien vaaleat reunukset muodostavat usein siivelle vaalean pitkittäisen paneelin.
Viitatiainen: Siipi näyttää yleensä tasaisemman ruskealta, eikä yhtä selvää vaaleaa paneelia tavallisesti erotu.
Muistisääntö: Hömö = usein vaalea siipipaneeli, viita = tasaisempi siipi.
Tässä tuntomerkissä on kuitenkin yksilöllistä vaihtelua, joten siipipaneeli ei yksin riitä varmaan määritykseen.
6. Esiintyminen Suomessa
Hömötiainen: Suomessa hömötiainen on pääosin pohjoisen laji. Sitä tavataan koko maassa, mutta esiintyminen painottuu nykyisin selvästi Pohjois-Suomeen. Laji viihtyy havu- ja sekametsissä, joissa on lahopuuta ja pehmeitä pökkelöitä pesäkolon kovertamiseen.
Viitatiainen: Suomessa erittäin harvinainen vierailija. Sen varsinainen levinneisyysalue sijaitsee etelämpänä Euroopassa.
Muistisääntö: Suomessa vastaan tuleva tämän lajiparin lintu on paljon todennäköisemmin hömötiainen – mutta harvinaisen viitatiaisen määrityksen pitää perustua tuntomerkkeihin, mieluiten myös ääneen.
Pähkinänkuoressa
Hömötiainen: nasaali ”tsää tsää” – mattamusta laaja päälaki – suurempi kurkkulappu – laaja vaalea poski – usein vaalea siipipaneeli – Suomessa pohjoiseen painottuva.
Viitatiainen: terävä ”pitchuu” – kiiltävämpi päälaki – pienempi kurkkulappu – rajatumpi poski – tasaisempi siipi – Suomessa erittäin harvinainen.
Paras yksittäinen vinkki: Kuuntele lintua. Hömö- ja viitatiaisen ulkonäkö vaihtelee, ja esimerkiksi valaistus voi tehdä päälakista kiiltävän tai mattamaisen. Ääni on yleensä tämän lajiparin luotettavin käytännön tuntomerkki.
