Lajipari – kalatiira ja lapintiira

Kalatiira (Sterna hirundo) ja lapintiira (Sterna paradisaea) ovat erittäin samannäköisiä tiiroja. Molemmilla on vaalea vartalo, harmaa selkä, musta päälaki, punainen nokka ja pitkä haarapyrstö. Hyvässä valossa aikuiset ovat kuitenkin erotettavissa muutamien melko käyttökelpoisten tuntomerkkien avulla. BirdLife Suomikin nostaa nokan värityksen tärkeäksi eroksi.  

1. Nokka

Kalatiira:
Nokka on melko pitkä ja punainen, ja aikuisella siinä on yleensä selvästi tumma tai musta kärki.

Lapintiira:
Nokka on hieman lyhyempi ja kokonaan tai lähes kokonaan punainen ilman selvää mustaa kärkeä.

2. Pyrstön pituus ja ruumiin mittasuhteet

Kalatiira:
Pyrstö on pitkä ja haarautunut, mutta pyrstön uloimmat sulat ovat yleensä lyhyemmät suhteessa siipiin. Lintu vaikuttaa hieman tukevammalta ja pitkäpäisemmältä.

Lapintiira:
Pyrstö on erittäin pitkä ja syvästi haarautunut. Istuvalla aikuisella pitkät pyrstöjouhet voivat ulottua selvästi siivenkärkien taakse. Yleisvaikutelma on sirompi.

3. Vatsapuolen väri

Kalatiira:
Alapuoli on yleensä valkoinen tai hyvin vaaleanharmaa. Valkoisen posken ja muun alapuolen välinen sävyero on usein melko vähäinen.

Lapintiira:
Rinta ja vatsa ovat yleensä selvemmin harmaat, jolloin valkoiset posket erottuvat paremmin ympäröivästä harmaasta höyhenpuvusta.

4. Siiven kuviointi lennossa

Tämä on erittäin hyödyllinen tuntomerkki, mutta vaatii yleensä hyvän näkymän lentävään lintuun.

Kalatiira:
Siiven uloimmissa käsisulissa näkyy yleensä selvempi tumma alue tai tumma takareuna. Siipi näyttää usein kontrastikkaammalta.

Lapintiira:
Siivet vaikuttavat tasaisemman vaaleilta ja läpikuultavilta. Tumma takareuna on yleensä paljon heikompi ja kapeampi.

5. Jalat

Kalatiira:
Jalat ovat suhteellisesti pidemmät, tavallisesti punaiset tai punertavat.

Lapintiira:
Jalat ovat hyvin lyhyet, minkä vuoksi maassa seisova lapintiira näyttää lähes vatsallaan makaavalta.

👉 Istuvasta linnusta jalkojen pituus yhdessä pyrstön kanssa auttaa muodostamaan hyvän kokonaiskuvan.

6. Ääni

Kalatiira:
Tyypillinen ääni on terävä ja kaksiosainen tai venytetty ”tiir-ra”, josta lajin suomalainen nimikin muistuttaa. BirdLife kuvaa lisäksi kovia ”ti-ti”-ääniä.

Lapintiira:
Äänet ovat yleensä korkeampia ja terävämpiä. Kutsuäänessä on usein kirskuva tai nariseva sävy.

👉 Kokeneelle kuulijalle ääni on hyvä tuntomerkki, mutta ulkonäön tapaan ääniä kannattaa opetella rinnakkain.

Pikamuistisääntö

Kalatiira:
musta nokankärki + pidemmät jalat + lyhyempi pyrstö + vaaleampi alapuoli + tummempi siiven takareuna

Lapintiira:
kokopunainen nokka + hyvin lyhyet jalat + pitkä pyrstö + harmaampi alapuoli + vaaleampi siipi

Erityisesti nokka, pyrstön ja siiven mittasuhteet sekä siiven kuviointi kannattaa tarkistaa yhdessä. Yhteen tuntomerkkiin ei aina kannata luottaa, sillä höyhenpuku, sulkasato, ikä ja valaistus muuttavat lintujen ulkonäköä. Kalatiiran ja lapintiiran vaikeudesta kertoo sekin, että BTO käyttää epävarmasti määritetyistä linnuista epävirallista yhdistelmänimeä ”Commic Tern”.