Kulorastas vai laulurastas?
Kulorastas (Turdus viscivorus) ja laulurastas (Turdus philomelos) ovat ruskeaselkäisiä ja vaalealta alapuolelta tummatäpläisiä rastaita. Erottamisessa kannattaa kiinnittää erityisesti huomiota kokoon ja olemukseen, täplien muotoon, pohjaväriin, siiven alapintaan sekä pyrstöön.
1. Koko ja olemus
Kulorastas on selvästi suurempi ja pitkälinjaisempi. Se on kookas, ryhdikäs rastas, joka seisoo usein melko pystyasennossa. BTO kuvaa sitä Britannian suurimmaksi rastaslajiksi.
Laulurastas on pienempi ja pyöreämmän, tanakamman näköinen. Sen olemus on kulorastasta kompaktimpi. BTO luonnehtii laulurastaan siluettia pyöreäksi ja kulorastaan puolestaan suureksi ja pystyasentoiseksi.
2. Rinnan ja vatsan täplät
Tämä on yksi parhaista eroista.
Kulorastaan täplät ovat suurehkoja ja pyöreähköjä. Ne jatkuvat selvästi vatsalle ja kyljille. Rinnan sivuilla täplät voivat yhdistyä suuremmiksi tummiksi alueiksi.
Laulurastaan täplät ovat pienempiä ja terävämpiä, usein nuolenpään tai pisaran muotoisia. BirdLife kuvaa niitä nimenomaan voimakkaiksi mustiksi ”nuolenpääkuvioiksi”.
3. Yleisväritys
Kulorastas on kylmänsävyisempi. Selkä ja pää ovat harmaanruskeita ja alapuolen pohjaväri melko vaalea. Kokonaisvaikutelma voi olla hieman harmaa.
Laulurastas on lämpimämmän ruskea. Rinnassa ja kupeilla on usein kellertävän tai okran sävyä.
Värisävyt riippuvat kuitenkin valaistuksesta, joten tätä kannattaa käyttää muiden tuntomerkkien tukena.
4. Siiven alapinta
Linnun lentäessä kannattaa yrittää nähdä siiven alapinta.
Kulorastaan siiven alapinta on valkoinen.
Laulurastaan siiven alapinnassa on lämmin kellertävä tai okran sävy. Myös kupeilla voi näkyä kellertävää.
Hyvässä lentonäkymässä tämä on erittäin käyttökelpoinen ero.
5. Pyrstö
Kulorastaan pyrstön uloimmissa sulissa näkyy vaaleat, lähes valkoiset reunat tai kärjet. Ne voivat erottua hyvin linnun lentäessä. BTO pitää vaaleita pyrstön ulkoreunoja kulorastaan diagnostisena tuntomerkkinä.
Laulurastaalta tällainen selvä valkoinen pyrstön reunus puuttuu.
Tämä on erityisen hyvä tuntomerkki lentävälle linnulle.
6. Ääni ja laulu
Äänet ovat hyvin erilaiset ja auttavat paljon silloin, kun lintua ei näe kunnolla.
Laulurastaan laulu koostuu lyhyistä, selkeistä aiheista, joita se toistaa tyypillisesti useita kertoja peräkkäin. BirdLife kuvaa saman aiheen toistuvan tavallisesti 2–4 kertaa.
Kulorastaan laulu muistuttaa enemmän mustarastaan laulua, mutta säkeet ovat lyhyempiä. Sen kutsuääni on puolestaan voimakas ja kuiva, pärisevä tai rätisevä ääni.
Lisävihje: elinympäristö ja käyttäytyminen
Laulurastas on tyypillinen metsälintu ja Suomessa yleinen lähes koko maassa. Lauluajan ulkopuolella se voi olla varsin piilotteleva.
Kulorastas suosii Suomessa usein mäntyvaltaisia metsiä. Maassa ollessaan se vaikuttaa laulurastasta ryhdikkäämmältä ja valppaammalta.
Elinympäristöä kannattaa kuitenkin käyttää vain tukituntomerkkinä.
Pikamuistisääntö
Kulorastas: suuri ja ryhdikäs, kylmän harmaanruskea, suuret pyöreähköt täplät, valkoinen siiven alapinta ja valkoista pyrstön ulkoreunoissa.
Laulurastas: pienempi ja pyöreämpi, lämpimämmän ruskea, pienemmät nuolenpään muotoiset täplät, kellertävä siiven alapinta ja tumma pyrstö ilman kulorastaan valkoisia ulkoreunoja.
Jos lintu lähtee lentoon
Katso kahta asiaa:
siiven alapinta + pyrstön ulkoreunat
Kulorastas: valkoinen siiven alapinta + valkoista pyrstön reunoissa.
Laulurastas: kellertävä siiven alapinta + ei valkoisia pyrstön ulkoreunoja.
Tähän käyttäisin edellisten lajiparisivujen tapaan kuutta pääkohtaa: 1. koko ja olemus, 2. täplät, 3. yleisväritys, 4. siiven alapinta, 5. pyrstö, 6. ääni. Ne sopivat myös suoraan samanlaisen artikkelikuvan rakenteeksi kuin tekemissämme aiemmissa kuvissa. BirdLifen lajiluettelon mukaan nykyiset tieteelliset nimet ovat kulorastas Turdus viscivorus ja laulurastas Turdus philomelos.
