Lehtopöllö vai viirupöllö?
Lehtopöllö ja viirupöllö voivat etenkin hämärässä näyttää yllättävän samanlaisilta. Molemmat ovat ruskean- ja harmaankirjavia, tummasilmäisiä pöllöjä ilman korvatupsuja. Viirupöllö on kuitenkin selvästi suurempi ja pitkäpyrstöisempi, ja höyhenpuvun kuvioinnissa on hyvä tuntomerkki.
1. Koko ja rakenne
Viirupöllö on lehtopöllöä selvästi suurempi ja pitkänomaisempi. Sen pyrstö on pitkä ja siivet suhteellisen pitkät, mikä antaa linnulle haukkamaisen vaikutelman etenkin lennossa.
Lehtopöllö on pienempi, lyhytpyrstöisempi ja pyöreämmän oloinen. Istuvan linnun olemus on usein tanakka ja kompakti.
2. Alapuolen kuviointi
Viirupöllön alapuolella on pitkittäisiä tummia juovia vaalealla pohjalla. Erityisesti vatsan ja rinnan pitkät pystysuuntaiset viirut ovat tärkeä tuntomerkki.
Lehtopöllön alapuolen kuviointi on monimutkaisempi. Tummissa höyhenkuvioissa on sekä pitkittäisiä että poikittaisia haaroja, jolloin kuvio näyttää kirjavammalta eikä yhtä selvästi pystysuuntaiselta.
3. Pyrstö
Viirupöllöllä on pitkä ja selvästi poikkijuovainen pyrstö. Lennossa pitkä pyrstö korostuu ja on yksi parhaista rakenteellisista tuntomerkeistä.
Lehtopöllön pyrstö on huomattavasti lyhyempi. Koko linnun siluetti näyttää tämän vuoksi pyöreämmältä.
4. Pää ja kasvot
Viirupöllöllä on melko suuri ja pyöreä pää, mutta kokonaisuus näyttää pitkän vartalon ja pyrstön vuoksi lehtopöllöä solakammalta. Silmät ovat tummat ja kasvojen ilme voi näyttää vaalealta ja avoimelta.
Lehtopöllöllä on suuri, pyöreä pää ja tummat silmät. Naamakiehkura on yleensä melko tasaisen ruskeanharmaa. Molemmilta puuttuvat korvatupsut, joten pelkkä pään muoto ei aina riitä määritykseen.
5. Yleisväritys
Viirupöllö on yleensä melko vaalea harmaanruskea, ja vaalea pohjaväri yhdessä pitkittäisjuovien kanssa tekee höyhenpuvusta usein selkeäpiirteisen.
Lehtopöllön väritys vaihtelee paljon. Suomessa tavataan sekä harmahtavia että selvästi ruskeita yksilöitä. Höyhenpuku vaikuttaa yleensä viirupöllöä kirjavammalta.
6. Elinympäristö ja esiintyminen
Viirupöllö suosii varttuneita metsiä ja metsäisiä alueita, joissa on pesintään sopivia suuria kolopuita tai vanhoja petolintujen pesiä. Suomessa se painottuu etenkin maan etelä- ja keskiosiin.
Lehtopöllö viihtyy monenlaisissa rehevissä metsissä, kulttuuriympäristöissä, puistoissa ja asutuksen läheisyydessä. Etelä-Suomessa se on tavallinen pöllölaji ja voi pesiä hyvinkin lähellä ihmistä.
Lisävihje: ääni
Ääni on usein helpoin tapa erottaa lajit toisistaan.
Lehtopöllön tunnetuin ääni on klassinen pöllömäinen, kaksiosainen huhuilu, jossa alkuhuutoa seuraa tauon jälkeen pidempi värisevä huhuilusarja.
Viirupöllön soidinääni on syvempi ja rytmiltään erilainen, tavallisesti matala kaksiosainen hu-huu. Lajilla on lisäksi voimakkaita haukkuvia ja käheän kirkuvia ääniä.
Nopea määritysvinkki: jos saat linnun hyvin näkyviin, katso ensin kokoa, pyrstön pituutta ja vatsan kuviointia. Suuri, pitkäpyrstöinen pöllö, jonka vaalealla alapuolella kulkee selviä pitkittäisjuovia → viirupöllö. Pienempi, pyöreämpi ja lyhytpyrstöinen pöllö, jonka alapuolen kuviointi on haarovampaa ja kirjavampaa → lehtopöllö.
